Tervehdys kaikille melaviuhureille
Meillä oli niin mahottoman mukava Hiisi Vieköön- retki, että voisin siitä muutaman sanan jakaa muidenkin kanssa, jotta tiedätte ensi vuonna lähteä mukaan! Osallistujia oli 110, joista osa oli vain päivän mukana, osa taas kaikki kolme päivää. Kamerani teki tenän, joten en saa nyt kuvitusta tekstiin, mutta jospa joku mukana olleista voisi lisätä niitä tämän huomatessaan...kiitos!
Elikkäs, pe 3.8. startattiin seitsemän vihurilaisen voimin kohti Janakkalan Puujokea. Jarkko sai taas peräänsä trailerin, kun ajateltiin olevan mukavampi meloa jos oikeasti saadaan kajakit perille asti. Kas kun jos tuollainen traileri annettaisiin esim. allekirjoittaneen auton perään, niin olisi syytä varautua melomaan muoviämpärillä ja etsimään kajakkeja trailereineen päivineen ympäri Janakkalan ojanpientareita...
Jarkon, Nikon, Hannan, Teresan, Maaritin, Virpin ja minun onneksi saimme kuitenkin perillä hypätä ehjiin menopeleihimme ja 19:30 starttasimme yömelonnalle. Puujoki oli maaseutua kaarrellen halkova joki, jonka myötävirta vei laiskempaakin melojaa vaivatta kohti Jokimaan latotansseja. Humpan säestämänä vetivät kymmenet melojat kajakkinsa ja kanoottinsa kuivalle maalle. 10 minuutin kävelyn aikana joelta tanssipaikalle oli aikaa kerrata valssin askeleita... hidas nopee nopee, hidas nopee, hidas nopee nopee...
No, todetuksi tuli, että toisilla on tanssi-geeni ja toisilla vain tanssi-geeli
Jarkon pyörittäessä Vihurin naisia John Travoltamaisella otteella pitkin Jokimaan tanssilavaa, mietimme me Nikon kanssa vielä ovensuussa, että minkähän sortin tanssi mahtaa olla kyseessä. Tiedoksi saatettakoon, että fox ei suju kovin hyvin valssin askeleilla, eikä jenkka humpan...
Edes tanssimekon vaihto ei tuottanut toivottua tanssitaituruutta, mutta väliäkö tuon! Kahvia ja pullaa, kajakit täältä tullaan! Pikainen oli latotansseissa piipahdus, mutta ehdottomasti näkemisen arvoinen. Tunnelma oli kuin Kaurismäen leffasta konsanaan!
Yö oli hiipinyt huomaamatta ja jatkaessamme matkaa kohti Leppäkoskea kaivoimme otsalamput esiin. Kirkas puolikuu valoitti kajakkiletkamme tietä ja upea usva toi kosteaan yöhön loppukesän tunnun. Pellot hukkuivat usvan sekaan mutta mukava pieni virtaus auttoi meidät leppoisassa tahdissa Leppäkosken rantaan klo 02 yöllä. Matkaa taisi kertyä reilut 20 km. Teltat pystyyn koulun pihaan ja kuorsaamaan!
Lauantai-aamun aurinko lämmitti teltan seinät saunaksi mutta mikäs se oli herätessä helteiseen viikonloppuun! Aamupalan / brunssin kautta osa nautti omia eväitään, osa keittolounaan jota sai ostaa koululta. 13:45 hypättiin taas melan varteen ja päästeltiin jälleen kaunista mutkittelevaa jokea pitkin Turenkiin. Matkalla pysähdyttiin marttojen leipomille pullille ja paistateltiin päivää kiireettömissä tunnelmissa. Kaikenlaisia kajakkeja ja kanootteja oli liikkeellä ja melontatahti oli todella leppoisa joka päivä. Matkaakaan ei tainnut lauantaina kertyä kuin kymmenisen kilometriä. Hanna, Jarkko ja Niko sinnikkäästi jaksoivat aina siirtää kalustoa sitä mukaa, kun päästiin yöpymispaikasta seuraavaan. Siitä vielä kerran SUURKIITOS!!!
Turengissa loimulohi tuoksui ja letut kypsyivät, kesäisen sihahduksen (=oluttölkin avaus) kuuluessa välillä sieltä täältä. Vesi oli virkistävää (=hypotermia sille joka veteen uskaltautuu...) ja päivä helteinen. Teltat saatiin pystyyn Ahilammen venerantaan ja fiilis oli kohdallaan!
Täytettyämme vatsamme retkikeitinten avulla päätimme, että on kulttuurishokin vuoro. Suuntasimme näin ollen legendaarisen (?) Suvirannan karaoketansseihin, missä tunteenpaloa riitti vuolaasti tulkitsevien turenkilaistan ansiosta. Latotanssit ja karaoketanssit ovat varmasti meikäläisen eksoottisin kokemus sitten miesmuistiin, heh!
Jarkko hurmasi taas tanssitaidoillaan, juomat olivat kylmiä, ilma lämmintä ja karaoke soi! Hannan letti hulmusi Janakkalassa asti joka pyörähdyksellä ja me muut koitimme ottaa opiksemme
Sunnuntai-aamuna kömpivät uniset retkeläiset aamiaiselle, sillä 09 lähdettiin jo kohti retken päätepistettä Hämeenlinnaa. Matkaa oli tiedossa noin 19 km josta siitäkin suurin osa leveää Hiidenjokea pitkin. Eväitä pysähdyttiin taas syömään ajan kanssa ja juomataukojen kera saatiin aamupäivä kulumaan matkaan taittuessa.
Iltapäivällä 13 aikoihin pienen järven selän ylityksen jälkeen avautui edessä Hämeenlinna, komiana kuin kesämorsian! Melonnan osuus retkestä alkoi olla ohi. Vanajavedellä hörppästiin vielä pullakahvit onnistuneen retken kunniaksi ja sitten alkoikin tavaroiden pakkaaminen ja kaluston siirtely. Matkaan päästiin sujuvasti ja jätskitauo(i)sta huolimatta olimme perillä vajalla hyvissä ajoin iltapäivällä.
Ilmat olivat uskomattoman kauniit ja tapahtuman leppoisaan luonteeseen se sopikin mainiosti! Järjestäjien puolesta oli aina apureita jeesaamassa kajakkeja rantaan ja rannalta vesille, eli hyvää huolta meistä todellakin pidettiin.
Kiitos Hannalle, Teresalle, Virpille, Maaritille, Nikolle ja Jarkolle kepeästä viikonlopusta! Ja ensi vuonnakin vesihiisinä liikkeelle
Aihe: Hiisi Vieköön -retkikertomus (Luettu 12688 kertaa)