Mukavan kokoinen porukka oli lähdössä tutustumaan Saikkalanjokeen. Ilahduttavaa oli, että mukaan lähti tällä kertaa myös pari kauemmin seurassa ollutta. Kiitos mukavasta seurasta Rane ja Esa!!
Retkellemme oli luvassa puolipilvistä ja suhteellisen lämmintä keliä. Porukkamme lähti liikkeelle Mätikön uimarannasta ja kolmelle urhealle oli annettu kartat, joiden mukaan suunnistaa kohti joen aloitusuomaa. Pienen empimisen jälkeen kaislikosta löytyi sopiva kohta ja viuhuvat melat aloittivat jokiosuuden. Mukana olleet ymmärtävät, mitä tarkoittaa ”kaislikossa suhisee”.
Jokiosuus tarjosi erilaista nähtävää järvimelontaan tottuneille. Kasvillisuus ja hyönteiset ovat omaa luokkaansa, metallinhohtoisista sudenkorennoista keltaliljamiekkoihin. Maisemat vaihtuivat maaseudun peltoviljelmistä lähes viidakkomaisiin tunnelmiin.
Jokiosuus sujui lähes leppoisasti. Siis lähes! Hups!!! Mitä matkan varrelle osuikaan? Kaatunut puu! Siinä hetken tuumittiin, että miten tästä eteenpäin. Uljaat miesmelojamme näyttivät taitonsa ja auttoivat matkan etenemistä. Tässä yhteydessä voidaan käydä lyhyt tasa-arvokeskustelu ja väitellä nais- tai miesasiaa. Totuus on kuitenkin se, että miehet osoittivat, mikä heidän tehtävänsä on. On muistettava, että miehet ovat korvaamattomia.. Asiaa ei voi kieltää.
Lyhyen järviosuuden jälkeen suuntasimme kohti Orimussillan kupeessa sijaitsevaa kahvilaa. Valpas kahvilan emäntä oli huomannut tulomme ja perillä meitä odottivat uunituoreet wienerit. Nam, nam!!
Sinä hetki syötiin, nautittiin kahvista ja pideltiin sadetta. Tauon aikana satoi runsaasti..
Ronja runoili vieraskirjaan tyyliin:
”…
Yksitoista melaa viuhuu vaan
kun kahvilaa kohti nyt melotaan
Lämmin wiener tuoksun tuo
nälkäiset kutsuu kypsän luo
Aurinko, kukat ja hyvä mieli
täydet massut ja satakieli
Muuta ei ihminen toivoa voi
luonto kun meille tän päivän toi”
Mahat täynnä wienereitä, kahvia ja muuta hyvää joukkiomme lähti paluuretkelle. Matka sujui joutuisasti ihmetellessä, miksi paluu tuntuu aina lyhyemmältä ja nopeammalta. ”Tärkeintä on matka, ei määränpää. Kun määränpää on saavutettu, loppuu matka”.
Olimme takasin vajalla iltasella. Retkemme jälkeen varmaan jokaiselle maistui makoisa yöuni. Unet täyttyivät, ainakin omalta osaltani, mielikuvista siitä mitä tulevat retket ja matkat voivat tuoda tullessaan.
Ohessa kuvat, jotka kertovat omaa tarinaansa.
Kiitos kaikille mukana olleille!
t. Maarit T.