Sain sähköpostissa viestin, että tervetuloa tutustumaan koskimelontaan. Hmmm… siinä vasta ajatusta. Ennakkoluulottomasti ilmoittauduin mukaan ja sen verran ajoissa, että pääsin joukkoon. Ei muuta kuin odottelemaan tapahtumaa.
Perjantai-iltana istuimme vajan yläkerrassa odottelemassa mitä tulemaan pitää. Aloitimme teorialla ja varuste-esittelyllä. Teoriaa! Se voi tuntua hieman oudolta, mutta termistö ja vaaratilanteet ovat aivan erilaiset kuin retkimelonnassa. Niin vaaratilanteita saattaa tulla hyvin helpolla, kun on kokematon. Siinä vilistivät esimerkiksi sellaiset termit kuin stoppari ja vastavirta ja virtaan meno. Osittain ihan outoa kieltä…Â
Sitten ei muuta kuin katsomaan jokaiselle sopiva koskari eli koskikajakki ja järvelle kokeilemaan niitä ja harjoittelemaan. Jep! On siinä kokeilemista ja oppimista. Koskari käyttäytyy aivan erilailla kuin muut kajakit. Joskus tuntuu siltä, että sillä on aivan oma tahto ja elämä ja siinä sitten yrittää olla hanikoissa. Siis se vaatii harjoittelua ja harjoittelua.
En muuten koskaan ajatellut, että menisin omin päin kokeilemaan koskaria tai lähtisin koskeen kokeilemaan taitojani. Ja Vihurin koskijaoston järjestämä koulutus osoitti tämän ajatuksen oikeaksi! Suosittelen lämpimästi jokaista, joka on vähänkin kiinnostunut koskimelonnasta ja sen eri muodoista, menemään Koskitapahtuma I:een. Se antaa paljon myös retkimelontaan; kajakkia oppii käsittelemään ehkä uudella tavalla ja rohkeammin - ennen kaikkea sitä saa uusia ajatuksia.
Lauantaiaamuna kokoonnuimme vajalle ja aloitimme varmaan kovimman työn eli kaluston laittamisen traileriin. Siinä on omat niksinsä ja vaatii aika paljon taitoa - sekin. Ja ei kun menoksi, auton etupuskurit suunnattiin kohti Muroleen kanavaa. Päivä näytti hyvin aurinkoiselta ja lupaavalta – jännitys nousi pikkuhiljaa. Koski oli sitten reilun tunnin ajomatkan jälkeen todellisuutta. Näkymä aukeni kauniina ja aurinko välkehteli kosken pyörteissä ja juoksuissa – kutsui leikittelemään ja puljailemaan. Meloimme kosken ylävirtaan ja laskimme sitten yksitellen kosken läpi kaatumatta. Sen jälkeen harjoiteltiin ainakin virtaan menoa ja lossausta. Ja varmaan paljon muutakin?Â
Tähän minulta loppuivat selkeät muistikuvat, se oli yhtä menoa ja meininkiä. Kuvat kertovat puolestaan. Kokeneet koskimelojat jakoivat hyvin tietojaan ja taitojaan – kyllä siinä jokainen oppi paljon päivän mittaan. Tämä on kokemus, jota suosittelen jokaiselle vihurilaiselle täydestä sydämestä. Ja mitä se minulle itse antoi? Se on toinen tarina, joka jatkuu nimellä Koskitapahtuma II.
t. Maarit T.
P.S. Minut löytää jostain kuvasta keltaisena pisteenä kosken pyörteissä. Hetkeäkään en vaihtaisi pois.
Aihe: Koskitapahtuma I (17.-18.6.) (Luettu 9861 kertaa)