Hyvä kun kysyit! Jalkojen asento vaihtelee sen mukaan, millä kanootilla meloo. Esimerkiksi alkeiskurssilla käytetyissä retki- ja koulutuskanooteissa asento on sammakko, eli polvet pidetään kanootin reunojen alla, jotta kanootista saa mahdollisimman hyvän tuen. Tällöin esimerkiksi kääntäminen ja muu kanootin hallinta helpottuu, sekä eskimokäännös on mahdollinen. Sama asento on mm. koskikanooteissa ja pooloissa.
Kunto-, surfski- ja kilpakanooteissa (muoto erilainen kuin retkikanootissa, ei kansiluukkuja, kiikkerämpiä kuin retkikanootit), jalkoja pidetään yhdessä, mikä lisää tasapainoa. Näissä kanooteissa istuma-aukko on erilainen kuin edellä mainituissa: aukko on huomattavasti suurempi, meloja näkee omat nilkkansa, eikä reunoissa ole polvitukia (surfskissä aukko on avoin). Tällaisten kanoottien kääntäminen onkin erilaista, se perustuu useimmiten jalkatuessa olevaan ohjaustappiin tai polkuohjaukseen.
Sinänsä hyvä melontatekniikka on samanlainen kanootista riippumatta: optimaalista on, että voima lähtee polkaisevasta jalasta, joka samalla kääntää keskivartalon ääriasentoon. Keskivartalo kääntyy akselinsa ympäri, ei taivu juurikaan eteen- tai taaksepäin. Käsi on keskivartalon jatke, joka suuntaa tuotetun voiman veteen mahdollisimman tehokkaasti, eli aloittaa vedon mahdollisimman edestä ja nostaa melan lavan ylös suunnilleen oman vartalon kohdalla, ettei lapa jää jarruksi tai ala kääntää kanoottia. Ylhäällä oleva käsi tukee vetävän käden liikettä loppuun asti samalla korkeudella, ei työnnä melan vartta eteenpäin sen suuremmalla voimalla kuin mitä alakäsi vetää.
Toki jalkatyöskentely tuntuu hieman erilaiselta sammakkoasennossa kuin jalat suorana, mutta sen tarkoitus on kuitenkin sama: viedä kanoottia eteenpäin ja auttaa paatin hallitsemisessa. Kun melontaa tukevammassa retkikanootissa on jonkin verran takana, ja tasapaino on sen myötä varmistunut, kannattaa lämpimillä vesillä kokeilla seuran kuntokajakkeja, joissa jalkojen asento ja melontatuntuma ovat jonkin verran erilaisia kuin retkikanooteissa.
