Teimme 5 melojan porukalla puroretken Kaukajärven kaupungin osasta. Riku, Kalle, Antti, Sami ja Jori päättivät lähteä tutkimaan mitä Tampereen omista ojista löytyy.
1. Lähtöpaikka oli pellon laidalla Kaukajärven ja Annalan välimaastosta. Oli helppo vesillelasku. Lähtöaika noin kello 1715
Risukkoa oli matkalla kivasti ja sai esimakua tulevasta. Mutta liikkeelle päästiin vihdoinkin ja koskipaatit olivat omiaan tälle reissulle, missä tiukkaa mutkaa piti tehdä ja välissä mennä risujen yli ja välissä ali.
Lähes tunti meni tähän ensimmäiseen 200m etappiin. Katso kohta 2.
2. On nyt kokemuksen jälkeen suositeltava lähtöpaikka. Kaksi ojarumpua mistä ei pääse melomaan läpi, eli kantohommia, ja kun edellinen legi oli risukkoa niin ehkä tätä kannattaisi pitää lähtöpaikkana.
Tästä eteenpäin melonta helpottui, toki silloin tällöin piti pysähdellä katkomaan risuja. Vesi virtasi kivasti ja silmissä matka tuntui edistyvän. Tosin kelloa vastaan kun katsoi niin ei niin nopeasti mentykään.
"Haulikosta" pääsimme läpi nojautumalla kajakin kantta vasten ja aaltopellistä itseä kiskomalla. Ei sovi ahtaanpaikan kammoisille. Suositeltavaa pelipaatilla on laskea peräedellä, joten perä ei uppoa kun se on alavirrassa. Olisi ikävä nostaa tunnelissa nokka pystyyn.
Tämän jälkeen oli vain yksi ojarumpu mistä kannettiin kajakit. Sieltäkin olisi mahtunut, mutta rummun keskivaiheella ikävästi katto madaltui pieneksi pätkäksi. Kalle kävi kokeilemassa, mutta vedimme köydellä miehen takas ylös. Ei sinne siis ja jalat rapaan..
Mieleeni jäi Hervannan valtaväylän alitus, siellä oli ihan koskipaikka (heh, creek), tosin vesi oli aika matalaa joten kiviä pitkin mentiin. Aluksi kanootista ylös, kosken tarkistus ja tyhjäys. Nostimme 2 polkupyörää ja ostoskärryt vedestä ylös, sekä siirsimme kiviä laskulinjalta pois. Ja sit mentiin Antin kanssa alas.
Kuravettä oli tässävaiheessa kajakeissa jo mukavasti, joten hygieniafriikeille homma ei sovi.
Seuraavalla etapilla oli kävelysillan alla aika voimakas virta ja 3m sillan jälkeen alitettavia risuja. Antti päätti tehdä siinä syvän ylätuen, ja aluksi ajattelimme katkoa oksat. No oksasakset tippui veteen, joten kajakista pois ja koskikävelyä, mutta sakset löytyivät. Mutta päätimme olla raivaamatta, koska oksia oli paljon sekä pari muutakin pesäkettä lähellä edessä. Kannoimme kajakkeja 30m ja taas veteen.
Jossain vaiheessa tuli pikkukoski taas vastaan, Antti ansiokkaasti raivasi sen meille, ja laskimme Rikun ja Antin kanssa sen läpi. Matalahkoa oli, mutta ei kannettu.
Alkoihan päivä kääntyä hämärän puolelle, mutta olimme siinä vaiheessa Nekalan sivustassa, joten saimme käyttää valaistua melontareittiä, kun katuvalot näkyivät hyvin ojaan. Kohti Vihilahtea, oli paljon tunneleita, pisimmät jotain 60m. Antin fosforiraidat melan lavoissa toimivat valoina tunneleiden läpi. Virta vei hyvin eteenpäin ja mahtoi jopa mela hyvin vaakatasossa melomaan.
3. Maali kello 2200, pisin tunneli rautateiden ali oli täynnä vettä joten sinne ei ollut asiaa. Mutta vieressä oli Shellin huoltoasema minne nousimme, ja saimme ystävällisesti käyttää heidän vesiletkua, joten kanootit ja miehet saimme puhtaaksi heti maalissa. Pitää toi tunneli meloa joskus matalammalla vedellä.
Matkan varrelta löytyi:
- Sohva
- Autonrenkaita
- Styroksia
- Siideri/Lonkku/Olutpulloja
- viinapulloja
- lasol-pulloja
- katupuomeja
- 2 polkupyörää
- ostoskärryt
- risuja!
Räntää ja vettä tippui niskaan matkan aikana, mutta eipä sitä meloessa huomannut eikä kylmäkään reissun aikana tullut.
Reitti opastus:
http://www.kolumbus.fi/paavo.nevalainen/puro/tre/annala/index.htm(lopetimme selosteen kohtaan 10)
t. Jori
Aihe: 20.4 Kaukajärvi - Vihilahti (Luettu 14209 kertaa)