Norjan reissu Sjoan alueelle 14-21.07.2006

[Jori Hämäläinen]

(1/3)

Kevään suunnitelmat reaalisoituivat meille (Eeva, Jori, Juha, Pauliina, Pertti, Riku ja Tomi) kun perjantaina lähdettiin kohti Turkua ja kohti määränpäätämme Sjoaa, joka on Ottan 'kaupungin' läheisyydessä. Kilometrejä autoon tuli yli 2500 joten ihan naapuriin ei tullut lähdettyä.

Yölaivalla siis ylitimme meren, ja aamulla ajoimme Tukholman läpi kohti Osloa. Karlstadissa vaihdoimme suunnan kohti Arvikan kaupunkia ja siitä kohti Norjan rajaa. Tavoitteena oli Atnan kylä ja -joki. Eli ennen leiriytymistä jos pääsisi jo tositoimiin. Perille päästyämme kuitenkin huomasimme veden vähyyden joka sulki Atnan avausetapin pois. Suorempi reitti Sjoalle lienee olisi ollut Lillehammerin läpi, mutta toisaalta tätä kautta näimme myös norjalaista ylänköaluetta puuttoman vyöhykkeen yläpuolella. Vaarana olivat norjalaiset jalankulkijat, jotka käyttivät vielä kulkiessaan väärää puolta tietä, mutta siististi nipussa kyllä menivät (kuva 1).

Siispä jatkoimme suoraan majapaikkaan "Sjoa camping":n joka sitten toimikin tukikohtanamme koko viikon. Kuvassa 2 näkyy leiripaikkamme kuvattuna lähellä olevalta riippusillalta joka ylitti Lågen joen, mihin leirin kupeessamme myös Sjoa yhdistyi.

Saatuamme ruoat vatsaan lähdimme scouttaamaan viikon tulevia koitoksia. Kuvassa 3 on yksi koski Sjoan alajuoksuilla, lienee Amot run. Koski ei ollut pieni, seisoimme korkealla kalliolla ja siitä kevyt perspektiivivirhe kuvassa. Ääni koskessa oli kyllä mahtava.

Seuraavana aamuna lähdimme arpomammalle joen pätkälle laskemaan, lähdimme Sjoan yläjuoksun puolelta "Steinholet" pätkää alaspäin. Hurjin koski Steinholetissa oli ihan kiva läpilaskettava, kuva 4.

.. jatkuu..

[Jori Hämäläinen]

.. (2/3)

Steinholet kuitenkin loppui ja ajatus oli laskea Playruni läpi, jota kehotetaan käyttämään Suomi-Norja koskiluokituskalibraatiossa hyväksi. Playrun on kiva koskipätkä joka menee pitkän matkan kanjonissa. Ensimmäisellä laskukerralla oli tiettyä varovaisuutta havaittavissa verrattuna toiseen ja kolmanteen kertaan.

Tulipa heti ensiyrittämällä bongattua ohimenneen lautan kipparina monista videoista tuttu creek-kuningatar. http://www.mariannsaether.com/. Vilkutti takas.. 

Kuitenkin pääsimme myös vesille, kuvassa 1 on kokoontuminen playrunin aloittavaan akanvirtaan. Siitä oli lyhyt matka myös lämmittelypaikkaan, kuvassa 2. Koski lähti vaatimattomasti alavirtaan, kuitenkiin virraten vallaan kivasti (kuva 3).

Pienen alkulaskettelun jälkeen pääsimme kanjoniosuudelle, melontakuvia kanjonista tulee mitä luultavammin OSM:n galleriaan, teen linkin jos/kun niitä tulee. Kuvassa 4 on näköalapaikalta otettu kuva kanjonipätkän alusta. Maisemat olivat hienoja, vesi raikasta ja virtaavaa. Paljon ei tarvinnut eteenpäin meloa päästäkseen alaspäin.

.. jatkuu..

[Jori Hämäläinen]

.. (3/3)

Tapasimme myös muita suomalaisia melojia joiden kanssa vaihdoimme kuulumisia ja omaksuimme vinkkejä. Kävimme myös katsomassa kun rovaniemeläisporukka (+ jyväskyläläinen) creekkasi Ylä-Ulan putouksia alaspäin. (Kuva 1, kuvattu ylhäältä alaspäin). Hyvin homma meni.

Päivän melonta meillä oli Asengjuvet run, missä oli etukäteen reissun pelottavin paikka, the gut tai John's rest, suomessa viitataan "bussistoppariin". Alhainen vesi oli tehnyt tehtävänsä, ja kuuluisaa hevosenkenkästopparia ei näkynyt, huh. Mutta paikka oli vaikuttava ja sen vaarallisuuden aisti kun katsoi veden virtauksia ja isoja kiviä. Noista kun korkeammalla vedellä vesi virtaa läpi, ei ihme että siellä on tehty myös elämän viimeiset melonnat. Itselle jäi komea naarmu kypärään muistoksi tästä paikasta (vedenalaisesta kivestä). Tomin vero the Gutille oli aurinkolasit (katosi scoutingin yhteydessä).

Kuvassa 2 on visualisoitu loppuviikon GPS track laskustamme Asengjuvetin alusta Playrunin loppuun. Matkaa kertyi 26km ja liikkeessä keskituntinopeus (siis scout-ajat pois) oli 9.4km/h. Ihan hyvin koskipaateille ja paljon eteenpäin melomatta. Matka-aika tolle oli karvan alle 3h.

Noita pätkiä siis tahkottiin ja opeteltiin laskua erinäköisten aaltojen ja joen ominaisuuksien läpi. Paikan päällä oli myös Sjoa River Festival (http://www.sjoariverfestival.no/), joka toimi Sjoa Kayak Campingin alueella, missä oli myös kiva koski slalom-ratoineen. (Kuva 3).

Kotimatkalla ajoimme Trysilin läpi, ja siellä osa porukkaa veti Femund runin vielä läpi ennenkuin ajoimme taas kohti Tukholmaa. Kuvassa 4 on take-outin yläpuolella olevan kosken ehkäpä hienoin aalto. Taisi niin paljon pelottaa että ihan silmät kiinni mentiin.. 

Tästä sitten Tukhomaan Taalainmaan läpi, oli autio paikka. Aamuyöllä olimme perillä ja päivälaivalla sitten Turkuun. Laivamatka meni pitkälti nukkuessa ja syödessä. Kotona tuli oltua sitten hiukan ennen puolta yötä väsyneenä mutta onnellisena.

Pari päivää reissun jälkeen porukka raportoi jo Norjan ikävää. Takaisin on kyllä päästävä. 

Reissulla melotut pätkät olivat (luokkavälit 2-4), kartta kuvassa 5:
- Sjoa - Steinholet
- Sjoa - Playrun
- Sjoa - Playrun
- Otta - Family run
- Sjoa - Asengjuvet
- Sjoa - Asengjuvet - Playrun maratoni
- Trysil - Femond run

Loukkaantumisia ja uimisia reissulla ei esiintynyt, mutta pientä lihaskipeyttä sitäkin enemmän. Allekirjoittaneella tenniskyynärpää alkoi vaivaamaan. Pitäisiköhän vaihtaa mutkavartiseen melaan pikkuhiljaa, jos se vaikka auttaisi.

[Jori Hämäläinen]

Nyt kun sai myös näitä vesitiiviillä kameralla otettuja kuvia, niin laitan tänne vielä muutaman kuvan miltä vedenpinnan tasolta reissu näytti. Kuvien (C) Pauliina ja Juha Björk

1 - Kokoontuminen akanvirrassa
2 - Kanjonipätkämaisemaa Åsengjuvet tai Playrunilta
3 - John's rest aka the gut, takana oleva kivi tekee kuuluisan hevosenkenkästopparin, kiven alavirran puolella oli vielä toinenkin möhkäle joka pysäyttää virran pyörimään kivien väliin, "weir" tyylisesti
4 - Koski jatkuu Gut:n jälkeen vauhdikkaasti ja linjoja vaihdellessa

[Jori Hämäläinen]

Tässä linkki Roimeloon sivuille, missä on meidän porukan ottamia kuvia noista Ylä-Ulan putouslaskuista..

http://www.roimeloo.net/gallery/thumbnails.php?album=29