Keskiviikko 25.6., Inkoo-Älgsjölandet (Elisaaren leirintäalue), päivämatka: 12 km [kokonaismatka: 12 km], tuuli: W 9 m/s *
Kahdeksalta aamulla vajalla oli vipinää, kun kymmenen retkeläisistä oli lähdössä seuran retkelle Tammisaaren saaristoon ja neljä ”kapinallista” samalle suunnalle omatoimiretkelle. Ennen lähtöä vielä varmistus, että tärkeimmät melontavarusteet ovat matkassa ja niin pääsimme lähtemään kohti Inkoon vierasvenesatamaa. Noin kahden maissa ryhmä, Star 500 PE, Nordkapp Jubilee, Kap Horn, Pideraq, kaksi KS Marlin Activea, KS Vivian exp., KS Viking exp., FH Sea Aslak exp sekä ”Tyllilä Special”, oli vesillä ja melontaosuus alkoi. Ensimmäisenä kohteena oli Elisaaren ulkoilualue. (
www.hel.fi/wps/portal/Liikuntavirasto) Sää oli selkeä, mutta tuuli vastainen ja melontavauhti oli sen vuoksi rauhallinen. Ohitimme mm. Skämmön ja Störramsjön, jonka jälkeen olimmekin jo Älgsjölandetin pohjoispuolella. Loppumatkan meloimme saarten suojassa olevassa kapeikossa. Venesatamassa laiturilla näkyi tuttuja kajakkeja, nelikko oli jo perillä saaressa. Ohitimme jylhät kalliot, joiden jälkeen löytyi teltta-alueen läheltä rantautumiseen sopiva hietikko. Telttakylä kohosi nurmikentälle. Iltaa istuimme nuotion ääressä keittokatoksessa.
Retken vetäjällä oli matkalukemisena Tohtori August Ramsayn Porvoossa vuonna 1891 painetun Kesämatkoilla kanootissa kirjan näköispainos. Saimme kuulla tarinoita mm. millaiset melontavarusteet olivat silloin:
”Kanootti naiselle: päällyspaita ja lyhyt hame flanellista”
”Erittäin käytöllinen on n.s. sänkihattu (”ullstump”), joka Wecksellin hattukaupassa Helsingissä maksaa 4 markkaa.”
Lisäksi kirjassa kerrottiin mm. melontamatkasta seuraavaa: ”Hyvällä ilmalla soutaa kanoottimies (ja nainenkin) helposti, ilman liikaa voimain ponnistusta, 30 ja 35 kilometriä päivässä. Vastatuuli vähentää nopeutta melkoisesti” Sen olimmekin jo meloessa saaneet kokea.
Torstai 26.6., Älgsjölandet-Flakholmen-Stora Sandö, 26 km [38 km], SW 7*
Herätys kahdeksan maissa ja tavoitteena oli lähteä jatkamaan matkaa kymmenen maissa. Parituntinen vierähti nopeasti ja matkaan lähdimme ”kapinallisen nelikon” saattelemana. Meloimme Bärosundin ja Bärolandetin välistä väylää ja tuuli oli jälleen vastainen. Puolen päivän jälkeen pidimme ruokailu- ja jaloittelutauon Flakholmenin suojaisassa lahdenpoukamassa. Jatkoimme auringonpaisteessa melontaa vastatuuleen. Tuulen nopeus avovesiosuudella oli enimmillään 11 m/s, joten matka taittui suunniteltua hitaammin. Päivä alkoi jo olla melko pitkällä ja rantauduimme sen vuoksi jo Stora Sandöhön ja jäimme sinne yöksi. Päivän kommentit: ”Mykistävä päivä” ”Ei tarvitse illalla mennä kuntosalille.”
Tuuli tyyntyi illaksi ja ilta-auringossa oli mukava istuskella, suunnitella seuraavan päivän reittiä ja paistaa lettuja sekä palautella mieliin Inkoon, Tammisaaren ja Hangon saariston Melonta- ja retkeilykartastosta ruotsin saaria ja rantoja kuvaavia sanoja.
iso saari: ö, holme
pienemmät luodot: skär, kobbe, ör
kivet, kalliot: grund, haru, häll, kläpp, kobbe, bleka, båda, grynna, rev
niemi: näs (isompi niemi), hake (säppi/haka karit ja vedenalaiset niemet)
huvud (topograf. muoto)
nabb (tappi) niemen kärki
rannoista: - lid (mäki) suor. moreeniranta, - kant, -löt vesijätöistä, -sand (hiekka), -leran (muta) pohjan koostumuksen mukaan
Perjantai 27.6., Stora Sandö-Älgö (Rödjan)-Jussarö-(Sundharu-Jussarö), 25 km (37 km) [63 km (75 km)], SW 5*
Aamulla, tuttuun tapaan, porukka oli kymmeneltä valmiina lähtöön. Edellisten päivien vastatuulimelonta tuntui hieman kropissa ja illalla toivottu melajumppa vaihtui ennen vesille lähtöä muutamiin joogaliikkeisiin. Rannassa, saaren suojassa, oli tyyntä, outoa edellisten päivien aallokkomelonnan jälkeen. No, emme saaneet kuitenkaan koko päivää meloa ihan niin tyynessä kelissä
. Seuraava merimelontaa liittyvä, osalle ryhmäläisistä uusi, kokemus olikin sumu, johon törmäsimme hetken aikaa melottuamme. Sumu ei kuitenkaan estänyt matkan tekoa ja suunnistajapari luotsasi joukkoa näppärästi eteenpäin. Baggön kaakkoispuolella ihailimme pientä rantakivikolle rakennettua mökkiä. Jatkoimme matkaa ja vähitellen sumu hälveni. Meloimme saarten suojassa kohti taukopaikkaa, joka olisi tällä kertaa Älgön saaressa sijaitseva Rödjanin kalastajatila ja luontotupa (
www.luontoon.fi). Tila on melonnan maailmanmestari (1950) ja olympiakultamitalisti (1952) Thorvald Strömbergin lapsuudenkoti. Ruokailun jälkeen osa porukasta lähti käymään alueella sijaitsevassa näkötornissa. Tornista aukeni näkymä mm. Jussarön suuntaan ja kiikareilla saattoi nähdä Sundharun luodolla sijaitsevan majakan. Myös Helsingin Merimelojien ryhmä rantautui Rödjanille. Tapaisimme heidät illalla uudelleen Jussarössä, joka oli molempien ryhmien seuraava leiripaikka. Tuuli oli tyyntynyt edellisistä päivistä ja melontamatka Jussarööhön (
http://www.jussaro.fi/index_fi) sujui mukavasti.
Rannalla pikainen telttojen pystytys ja sen jälkeen kuusi ryhmäläistä lähti kohti Sundharun luodolla sijaitsevaa majakkaa (
www.fma.fi/virtualboat/suomenlahti/02/jussaro_majakka.html,
www.fma.fi/vapaa_aikaan/majakat/jussaro.php). Luodon pohjoispuolelta löytyi suojainen poukama ja kaikki ryhmäläiset rantautuivat katselemaan majakkaa lähempää. Takaisin leiripaikalle meloimme ilta-auringon lämmössä matkaa jouduttavissa mainingeissa. Kasvojen punoitus ja kämmenselkien rusketus antoivat inspiraation kehitellä seuralle uusi nimi. Totesimme myös, että hyvällä säällä naiset meloo 37 km ja muutama mieskin… Rantauduttuamme kuulimme, että pääsisimme sittenkin saunaan. Kiitos Helsingin Merimelojille! Sauna oli erinomainen ja retken hiet oli mukava huuhdella lämmitetyllä suolavedellä. Näimme tänään Rödjanin hauen, mutta missä olikaan Långnesin hirviö?
Lauantai 28.6., Jussarö-Ådö-Långön, 20 km [83 km (95 km)], E 3*
Aloitimme aamun kävelylenkillä Jussarön luontopolun alkuosassa, jossa tutustuimme ensisijaisesti kulttuurinähtävyyksiin eli 1960-luvulla toiminnassa olleeseen rautamalmikaivokseen. Suunnitellessamme päivän reittiä vierasvenesataman isäntä kertoili meille saaresta ja antoi vinkkejä reittivalintaan. Lähtiessä totesimme Jussarön olevan melontaystävällinen paikka, jonne kannattaa poiketa ja jossa on hyvä yöpyä. Melomaan lähdimme yhdentoista maissa. Rannalla oli vipinää, kun Helsingin merimelojat lähtivät vesille samaan aikaan. Lilla Jussarön jälkeen suunnistajapari käänsi kajakkien keulat kohti pohjoista. Tuuli oli tyyntynyt ja taivaalla oli pilviä viilentämässä auringonpaistetta. Ennen taukopaikkaa reitillä ei ollut saarien suojaa ja tällä kertaa saimme meloa avoimemman osuuden leppoisissa olosuhteissa. Taukopaikaksi valitsimme kartasta kiinnostavan näköisen saaren, jossa oli kylmillään olevia rakennuksia. Oliko se vanha kalastajakylä? Tauon jälkeen jatkoimme matkaa aamulla saamiemme ohjeiden mukaisesti saarten suojassa kapeita salmia pitkin kohti Långön (
www.uudenmaanvirkistysalueyhdistys.fi) leiripaikkaa. Matkalla ohitimme mm. Storönin, Dalkarön ja Torsön. Sandnäsissa oli kauppa auki ja pistäydyimme siellä samalla, kun pidimme jaloittelutauon. Leiripaikka oli lähellä kauppaa. Rantauduimme kallioiselle rannalle ja etsimme telttapaikat. Saimme teltat pystyyn juuri sopivasti ennen sadetta. Sade ei kuitenkaan estänyt iltanuotiolla istuskelua ja ilta vierähti siinä mukavasti jutustellessa ja makkaroita paistellessa. ”Onko kenelläkään sinappia?”
Sateen ropistessa retkeläiset paneutuivat yöpuulle. Aamuyöllä sade yltyi joksikin aikaa.
Sunnuntai 29.6., Långön-Nötö-Inkoo, 22 km [105 km (117 km)], SW 4*
Aamulla sade loppui ennen kahdeksaa. Pari tuntia vierähti jälleen ruokailuun, telttojen purkamiseen, kajakkien pakkaamiseen ja päivän reitin suunniteluun. Aamu oli harmaa, mutta lämmin ja tyyni kun ryhmä lähti kohti Inkoon vierasvenesatamaa. Alkumatkasta aurinko tuli esille pilvien takaa ja 50+ aurinkovoiteellekin tuli käyttöä. Matka jatkui ja pian olimme Bärölandetin rannalla, jossa tuulimylly on maamerkkinä. Saaren luoteiskärjessä, sillan kupeessa päätimme pitää hieman aiempaa lyhyemmän jaloittelu- ja ruokailutauon. Tauon jälkeen suuntasimme kohti Storramsjötä. Väylä kapeni kapenemistaan ja olimme yllättäen idyllisessä mökkimaisemassa. Lyhyen kapeikon jälkeen näkymä vaihtui Fagervikin lahden rannalla sijaitsevaan Inkoon voimalaitokseen (
www.energiaasuomessa.net). Edessä kirkas taivas ja takana tummat pilvet, meloimme syväväylän sivussa ja saatoimme todeta, että aurinko paistaa ja vettä sataa, kun reipas sadekuuro ropisi niskaamme. Sade loppui kuitenkin nopeasti ja aurinko jatkoi paistamista. Kohta Inkoon vierasvenesatama näkyi niemen takaa ja melontaretki alkoi olla päätöksessään. Tavaroiden purkamisen sekä kajakkien ja varusteiden autoihin pakkaamisen jälkeen oli vuorossa suihkussa käynti ja ruokailu ennen ajomatkaa Tampereelle.
Jälleen kerran kiitos retken vetäjälle ja retkiporukalle onnistuneesta retkestä!
- Annamari
* Tekniset täydennykset: melontaopas Tapio Tyllilä
Aihe: Ke-su 25.-29.6 Tammisaaren saaristo (Luettu 19147 kertaa)