Kuukaudessa ehtii paljon. Tässä yhteenveto mitä tuli kesäkuun aikana puuhasteltua. Itävallassa piisaa jokia joka lähtöön. Valintakriteerinä oli, että koskiluokka ei mene III:n päälle. Suurimman osan näistä meloin yksin (Möllillä ja Isarilla änkesin saksalaisten seuraan, Saalachilla myös joksikin aikaa). Vaellukset on valittu vähän samoilla kriteereillä, eli helppoja ja keskivaikeita päivähyppelyitä.
Nämä tuli melottua:
Kössener Ache (Entenlochklamm), I… II (n. 5 km): Rotko, mutta helpoin mahdollinen sellainen. Lähinnä I-luokkaa (pari kohtaa ehkä II:sta, missä virta vei päin kalliota). Vaikka kyllä tämäkin sen verran keikuttaa, että raftareilla on kivaa ja muutama kanoottiporukka ui (ja hukkasi melansa, kanoottinsa ja kenkänsä). Shuttle piti ajaa fillarilla, mutta mäet oli aivan järkyttäviä (onneksi sain kyydin raftareilta). Put-in Itävallassa, take-out Saksassa
Saalach (Au - Sneizlreuth), I… III (n. 13 km): Mukava pätkä kuuluisan Teufelschluchtin (IV… V) jälkeen. Alussa on vähän jyrkempää ja joitakin isoja kiviä mitä pitää väistää. Paljoa joki ei kuitenkaan rauhoitu, vaan koskipaikkoja tulee tasaiseen tahtiin. Aschauer ja Innersbach klamm on matkan varrella (kandee pysähtyä). Unkenin kohdalla oli vähän isompaa aaltoa ja muutama ylläri oli myöhemminkin. Joki jakaantuu välillä kahteen haaraan (keskellä saari tai matalaa, pitää arvata kumpi haara on parempi/pahempi). Fillareitti kulkee melkein koko matkan joen varrella, helppo scoutata. Take-out Saksan puolella.
Salzach (“rafting strecke”), II… III (n. 11 km): Maisemat ei ole häävejä (joki kulkee tien ja rautatien välissä), mutta scouttaus on helppo tehdä auton ikkunasta. Tosin joki tuntui paljon isommalta ja rajummalta, kuin miltä autosta näytti (hetken luulin jo haukanneeni vähän liian ison kakun…). Mutta vaikka vähän pelottava, tämä oli ehkä kaikista paras koskimelonta. Lähes yhtä koskea, akanvirtoja ei montaa. Isoa aaltoa ja väisteltäviä isohkoja stoppareita. Eipä niitä maisemia olisi ehtinyt katselemaankaan. Nopea virtaus, tämä ei kauaa kestänyt.
Enns (Radstadt - Schladming), I… III (n. 15 km): Radstadtissa joki on kapea, mutta aika tasainen. Vasta Mandlingin jälkeen alkaa tapahtua. Aika pitkä pätkä III:sta. Paljon väisteltäviä stoppareita, mutta myös paljon surffattavan näköisiä aaltoja (akanvirtoja tosin huonosti). Koko ajan pöhisee, mutta silti ehtii Salzachia paremmin kattoon mistä menee. Oikeen mukava melottava. Schladmingin keskustassa (liikenneympyrän kohdalla) oleva stoppari ei houkutellut, joten lopetin jo edelliselle sillalle (missä oli myös paremmin parkkitilaa). Pyörätie menee välillä vieressä, mutta kaikkea ei pysty scouttaan.
Mur (Tamsweg - Stadl), II… III (n. 19 km): Joki on aluksi aika mukavan kapeaa ja aallokko on isoa. Mukavaa lasketeltavaa, eikä mitään liian hankalaa. Rautatien alituksen jälkeen on muutama vähän isompi stoppari tai pohjapato (kandee scoutata). Kendlbruckissa oli yksi vähän vaikeampi kohta (III+, ilman scouttaamista olisi ollut pulassa). Loppu on helpompaa. Akanvirtojakin on, vaikka pieniä. Välillä näyttää että vettä on liian vähän, mutta johtuu varmaan vaan siitä että se on niin kirkasta (kiviä vilisee alitse, mutta ei osu kuitenkaan). Alaosassa haisi pahasti lehmältä. Stadl on ensimmäinen kelvollinen take-out.
Möll (alaosa, Flattach - Unterkolbnitz), I… III (n. 20 km): Aloitus Flattachin Wildwasserarenalta. Virtaus on aika kova, akanvirrat saa kiinni nippanappa, mutta slalom-rata on liian vaikea. Alussa on yksi stoppari, lopussa pari. Vähän matkaa on arenan jälkeen on III:sta, sitten helpottaa. Aktiv Sport Campingin kohdalla on muutama vähän isompi stoppari (pohjapato). Sitten on aika pitkälti helpohkoa II:sta, ja vasta Unterkolbnitzissa on taas muutama pätkä III:sta. Lopussa on vähän hämäävästi varoituskylttejä padosta, mutta niistä ei kannata välittää, koska pato tulee vasta järven jälkeen. Virtaus alaosalla voi vaihdella, koska voimalaitos (ennen arenaa) päästelee vähän miten sattuu. Vähän hankala scoutata.
Drau (slalom, Leisach - Lienz), II… III (n. 5 km): Maailman paras paikka opetella melomaan. Leisachin sillan kohdalta vesille (ylempääkin pääsisi, jos ei välitä ajokieltomerkeistä). Tämähän on mukava. Kerrankin joki, missä on akanvirtoja. Vaikka pätkä on aika lyhyt, saa tässä aikansa kulumaan, kun pysähtyy jokaiseen akanvirtaan. Slalom-radan kohdalla virtaus on vähän isompi, mutta joitakin portteja saa jopa kiinni. Yks koko joen levyinen stoppari slalom osuuden jälkeen. Urheilukentän kohdalla on iso parkki (pysäköintikielto?) ja sillan kohdalla on pieni akanvirta (rannat on vaan tosi jyrkät).
Isel (Unterpölach - Pegel Brühl), II… III (n. 5 km): Piti meloa Iselin alaosa Lienzissä, mutta muutin mieleni. Joki ei muuten vaikuta erityisen vaikealta, mutta siinä on monta koko joen levyistä isohkoa stopparia, missä kajakki ja meloja voi eksyä toisistaan. Meloinkin sitten pienen pätkän yläosassa Matrein lähellä. Alku oli kapea ja oikein mukava (tosin put-in oli sen verran hankala, että aukkaria ei saanut paikoilleen - piti meloa ekaan akanvirtaan ilman). Ja olihan täälläkin sellainen koko joen levyinen stoppari (meni tuurilla läpi), ja Tauernbachin jälkeen oli toinen. Kandee meloa jos käy samalla Umbalfällellä. (Googlaa: ”Wildwassereldorado Osttirol” PDF)
Isar (yläosa Scharnitzissa), I… III (n. 9 km): Put-iniin ei saa ajaa autolla, vaan pitää ottaa taxi (7 €). Homma toimii silleesti, että ajetaan P2-parkkikselle (6 €) ja mennään jonoon. Ainakin viikonloppuisin on melojia niin paljon, että kyyti järjestyy helposti. Kajakit kulkee trailerissa. Jokea on aika mahdoton scoutata, koska keskivaiheilla on syvä rotko. Korkealta rotkon päältä näkee sieltä täältä pohjalle, mutta yksityiskohtia on vaikea erottaa. Rotko pisti vähän yskityttään, koska se tekee keskeyttämisen mahdottomaksi. Onneksi pääsin mukaan kokeneempien porukkaan, ja perässä oli helppo hiihdellä (yksin en olis uskaltanu tätä laskea). Alkupätkä on kuitenkin ehkä vaikein osuus. Paljon vauhtia, kiviä, mutkia ja hyvin pieniä akanvirtoja. Vettä oli aika vähän, ja kajakin pohja sai taas paljon uusia jälkiä. Sitten alkaa rotko. Alussa on hankalahko droppi, jossa piti tehdä S-mutka kahden stopparin välistä. Sitten onneksi rauhoittuu, ja jää aikaa ihastella upeita maisemiakin. Rotkon lopussa (missä Gleirsbach yhdistyy) oli vähän hankalampi paikka. Loppuosa parkkipaikalle saakka on vähän helpompaa, mutta mukavaa melottavaa. Tarkkana saa olla koko ajan, välillä virta painaa päin oksia tai kalliota (puskuriaaltoja ja pyörteitä). Reissun hienoin joki.
Muuten vaan scoutattuja jokia: Ylä-Saalach (ei läheskään yhtä nätti kuin alaosa, kapea ja pusikkoinen, vähän tylsän näköistä ja aika kivistä). Rauriser Ache (kapea ja pusikkoinen, mutta kulkee ihan nätissä laaksossa, nojaa?). Taurach (Mur sivuhaara, kirkasta vettä, olis voinu olla hyväkin). Ylä-Möll (oli vähän kivinen, mutta ehkä tämän olisi voinut laskea, useampi mahdollinen take-out). Ziller (yläosassa oli kyllä koskea, mutta jotenkin tämä ei innostanut, menee keskellä kylää osittain rakennetussa uomassa). Brandenberger Ache (vesi oli tosi vähissä ja vähän liian rankka muutoinkin). Loisach (yläosa ihan liian kuiva, alaosa siinä ja siinä). Ammer (tämä olisi ollut hieno, mutta turhan vähän vettä, vesi tosin haisi vähän oudolta…).
Täällä tuli vaellettua tai muuten vain pällisteltyä:
Aschauer klamm (Schneizlreuth): Nätihkö pikku rotko (vaikkei niin hieno kuin Bergfexissä hehkutetaan). Vettä olisi voinut olla enemmän. Tämän voi käydä katsomassa Saalachia scoutatessa.
Seisenbergklamm (Lofer): Hieno rotko (5 €). Useita pieniä putouksia ja hiidenkirnuja. Kävelysilta kulkee rotkon sisällä. Kapea ja syvä, välillä aika pimeetä. Joku porukka oli kiipeilemässäkin hiidenkirnuissa.
Innersbachklamm (Lofer): Aika mukava pieni rotko. Saalachin varrella, kandee pysähtyä ohi meloessa. Raftarit käy täällä hyppimässä hiidenkirnuun.
Ochsenhorn / Schmidt-Zabierow hütte (Lofer): Tämä jäi vähän kesken. Aika hapokas kiipeeminen (olis pitänyt viitata kintaalla kieltomerkeille ja ajaa autolla ylemmäksi). Maisemat paranee, mitä ylemmäs pääsee. Mutta huiput on pilven sisällä ja polulla rupeaa olemaan lunta. S-Z hütte näkyy välillä, välillä häviää pilveen. Ääh, ei viitsi lumessa tarpoa, tänne pitäisi tulla lähempänä heinäkuuta. (Punkkeja).
Birnbaumloch (Leogang): Lyhyehkö kiipeäminen Leogangista. Jyrkkää polkua pienen puron vieressä. Lopulta tullaan luolalle, mistä puro saa alkunsa (vesi tulee jostain vuoren uumenista). Pitäisi varmaan kahlata sisälle luolaan, mutta kun vesi on 2-asteista. Aika näpsä paikka.
Sigmund Thunn klamm (Kaprun): Aika hieno rotko (5,50 €). Alussa on komea vesiputous. Rotkon läpi virtaa vähän enemmän vettäkin. Aika nopsaan katottu kuitenkin. Loppuu ihan nättiin Klammseehen, mistä voi jatkaa matkaa Maiskogelille.
Maiskogel / Alexander Enzinger path (Kaprun): Maiskogelille saakka ei mitään erikoista, mutta sitten alkaa maisemat parantua. Kapea polku kiipeää useammallekin pienelle huipulle. (Luovutin Schoppachhöhellä, ylempänä kuulemma lunta). (Punkkeja).
Kitzlochklamm (Taxenbach): Hieno on tämäkin, mutta ei mitään erikoista (5 €). Kapeita rotkoja ja muutama tunneli. Vaihtelevia maisemia ja aika paljon kiipeämistä pitkin portaita ja siltoja. Kiipeilijöitä täälläkin.
Jungfrauensteig (Ramsau): Aika jyrkkä, vaikea ja vähän pelottavakin kiipeäminen (kivet pyörii tossun alla hermostuttavasti). Mutta maisemat on tosi hienot. Kummallisia kivipaasia pönöttää siellä täällä. Alastulo yhtä vaikea.
Johannesfall & Wildsee (Obertauern): Ihan hieno putous. Polku menee putouksen takaa (voi vähän kastua). Johannekselta voi jatkaa ylöspäin Wildseelle (joka oli tosin vielä jäässä). Aika mukavat maisemat, jos jatkaa Wildseeltä Obertauerniin.
Raggaschlucht (Flattach): Ihan hieno rotko tämäkin (6 €). Paljon pieniä putouksia. Kävelysillat vähän huteran tuntuisia?
Dösner See / Arthur von Schmidhaus hütte (Malnitz): Obervellachista Malnitziin ajaessa joutuu nousemaan aika jyrkkää mäkeä (parkkikin on varmaan jo 1400 metrissä?). Maisemat on aika mukavia (vaikka huiput on pilvessä). Joitakin vesiputouksia. Pisemmällekin pääsisi, mutta Dösner See riittää tällä kertaa.
Umbalfälle (Prägraten): Aluksi näyttää pahalta. Isel lorisee jossain risukon takana, mutta mitään ei näe. Sitten vähän paranee (putouksia on vähän siellä täällä). Lopulta löytyy se oikea putous, ja aika komea onkin. Monta isoa ja pientä pudotusta. Hyvät näköalatasanteet. Jos jatkaa vielä vähän pisemmälle löytyy lisää putouksia. (Ei pääsymaksua, mutta parkki 6 €)
Schösswendklamm (Mittersill): Tämä oli pieni pettymys. Klammissa ei ollut paljoa näkemistä. Olis varmaan kandennu ajaa autolla suoraan Hinterseelle.
Pinzgauer Spaziergang (Uttendorf): Itävallan hienoimmaksi mainostettu vaellusreitti Zell am Seestä Saalbachiin. Maisemat on komeita sekä pohjoisessa että etelässä (tosin vuoret on aika kaukana). Aloitin (ja lopetin) Uttendorfista, fiksu olis menny ylös hissillä.
Krimmler wasserfälle (Krimml): Turistirysä, mutta komea sellainen (3 €, parkki 5 €). Euroopan suurin putous (pudotusta on 380 m). Kiipeemään joutuu aika paljon jos haluaa käydä niskalla. Välillä saa vettä silmille.
Tiefenbachklamm (Brandenberger Ache): Aika hieno tämäkin oli, mutta vettä oli turhan vähän. Olis ollu kiva nähdä joku melomassakin (klamm on IV… V luokkaa). (Punkkeja).
Rofanspitze (Maurach): Sen verran helteinen päivä, että menin hissillä ylös ja aloitin vasta 1800 metristä (kiivettävää oli silti ihan tarpeeksi). Maisemat on hienoja ja huipulla vielä parempia. Porukkaa on aika paljon, muttei ruuhkaksi asti. Reissun parhaat maisemat. (Murmeleita).
Gleirschklamm (Scharnitz): Isarin sivuhaara. Tosi nätti paikka. Tätäkin kuulemma on melottu.
Partnachklamm (Garmisch-Partenkirchen): Turistirysä, mutta muuten ihan hieno paikka (4 €). Toisin kuin yleensä, tähän on louhittu tunneleita ja kävelytasanteita, mikä tekee paikasta vähän luonnottoman (tai ainakin ahtaan). Mutta hienohan tämä on silti.
Fitzbachklamm (Krün): Tämä oli vähän outo. Kesken reitin olisi kai pitänyt hypätä kahlaamaan jokeen? Tai sitten mä hukkasin oikean polun?
Karwendelspitze (Mittenwald): Damkar hütte oli kiinni juuri tänä päivänä, joten piti sitten kiivetä huipulle saakka. Loppuosa polusta oli taas aika vaarallisen tuntuista (kivet pyörii jalan alla). Lyhyt pätkä piti mennä lumella. Mutta jos polku muuttui vaikeaksi, niin myös maisemat parani. Ylhäällä on tosi hienot näkymät. Sitten pitää mennä 400 m pitkän kylmän tunnelin läpi. Toisella puolella on lisää hienoja maisemia (ja paljon turisteja).
Nämäkin piti tsekata (mutta jossain vaiheessa tuli pieni klamm-ähky, joten jäi seuraavaan kertaan): Vorderkaserklamm (Lofer), Lamprechtshöhle (Lofer), Liechtensteinklamm (St. Johann), Groppenstein schlucht (Obervellach), Wolfsklamm (Jenbach), Geisterklamm (Leutasch).
Tips and tricks, pros and cons, dis and dat:
Bensat on reissun isoin kulu, vaikka Suomea edullisempaa onkin (matkamittariin tuli vaatimattomat n. 5300 km). Seuraavana on laivamatkat (Viking Line: Turku-Tukholma, 175 € ja Finnlines: Malmö-Travemünde, 286 €). Suoraan Hesasta Travemündeen on vaivaton, mutta myös ylihinnoiteltu. Auton tuulilasiin pitää hommata Umweltplakette, jos meinaa ajaa Saksassa yhtään kaupungeissa. (Ei kannata tilata ennakkoon, esim. Lübeckin TÜV:ista sen saa vaivattomammin ja halvemmalla, 5 €). Vignetteä en ostanut (tarvitaan Itävallan moottoriteillä), turisti kun ajaa mieluummin pikkuteitä kuitenkin. Leirintäalueet on aika edullista (n. 15… 20 € yö). Gasthoffit on mukavia, ja edullisiakin (n. 35 €) löytyy jos varaa ajoissa. Kummassakin on puolensa, kandee vuorotella molempia. Kolme yötä yhdessä paikassa on ehkä optimaalisin, sitten rupeaa kyllästyttään. Toisaalta jatkuva muuttaminen rassaa. Olut on edullista ja punaviini halvempaa kuin tuoremehu (olen oppinut pitämään jopa radlerista). Persoonallisia matkamuistoja löytyy kotiin vietäväksi (Luther-raamattua joka on tehty salami-makkarasta ei ole ihan kaikilla).
