Maa- ja metsätalousministeriö lähetti esitteen lohiloisen leviämisen estämisestä. Lohiloinen ja sen leviämisen estämiseen liittyvät toimenpiteet ovat useimmille kalastusta harrastaville entuudestaan tuttuja, mutta myös melonnassa on syytä huomioida varotoimenpiteet jotta loisen leviäminen Jäämereen/Atlanttiin laskeviin vesistöihin saadaan estettyä.
Lohiloista esiintyy luontaisesti Itämereen laskevissa vesistöissä ja näiden vesistöjen lohikanta on vastustuskykyinen loista vastaan. Esimerkiksi Torniojoen vesistössä loinen on hyvin yleinen ja silti joessa on hyvä lohikanta. Sen sijaan Atlanttiin laskevien vesistöjen luonnolohikannalla ei näytä olevan vastustuskykyä loista kohtaan. Norjassa on noin 40 jokea saastunut ja tämän seurauksena lohien poikastuotanto on romahtanut.
Miten sitten meloja voi omalla toiminnallaan estää lohiloisen leviämisen?
Ensiarvoisen tärkeää on huolehtia kaikkien melonta/kalastus/sukellus jne välineiden puhtaudesta kun niitä siirretään ns. Maaselän pohjoispuolelle. Maaselkä kulkee UKK-kansallispuiston kaakkoisosasta (Sorsatunturi) länteen, Suomi-neidon olkapään kohdalle, Inari-joen latvavesille. Maaselän pohjoispuolen vedet laskevat lopulta Jäämereen ja ovat näin potentiaalinen kulkutie lohiloisen leviämiselle. Esimerkkinä vesistöistä ovat Teno- ja Näätämöjoki, Saariselän vesistöt sekä Inarijärvi.
Harrastusvälineiden puhtaudesta voit varmistua huolehtimalla välineiden huolellisesta kuivauksesta, huom! neopreenit! (vuorokausi +20 asteen lämpötilassa, tunti +60-asteisessa saunassa), pakastamalla (vuorokausi -18 asteessa) tai desinfioimalla. Desinfiointipisteitä on Ylä-Lapin alueella useita, mm. Teno-joen luvanmyyntipaikat Ylä-Lapissa, Sevettijärvellä kolttien perinnetalon yhteydessä, Ivalossa (täältä etelästä tuleville hyvin todennäköinen kauttakulkupaikka jos retki suuntautuu vaikka Inarille) SEO-huoltoasemalla (n. 5 km Ivalon keskustasta etelään päin).
Lisätietoja asiaan liittyen saa esim. Lapin TE-keskuksesta, puh. 016-3687000.
