Kuppimela retkikäytössä?

[Pertti Peussa]

Kun retkimelonta on 99% eteenpäinkauhomista, olisi loogista käyttää melaa joka 'puree' veteen mahdollisimman hyvin. Mutta aika vähän näkee kuppimeloja retkillä.

Osaako kukaan paljastaa mitkä ovat kuppimelan hyödyt/haitat retkikäytössä?


Aprikoi Pertti

[Jarkko Uitti]

Testailin viime kesänä läjän meloja, joista muutama oli kuppimela. Kuppimela tuntui ottavan liiankin tehokkaasti vettä, joten epäilin, etten jaksaisi meloa niin tehokkaasti koko päivää.

Oma toivemelani on jämäkkä, mutta kevyt, sopivasti veteen pureva perinteinen. Lavan koko noin 680cm2.

[Hannu Kaukola]

Anteeksi taas, että vastailen vanhaan ketjuun, mutta jos jotain sattuu kiinnostamaan.

Ensinnäkin kuppimeloja on niin monenlaisia, että niiden käsitteleminen pelkästään yhtenä kokonaisuutena ei ole mielekästä. Erilaisia malleja, kokoja, jäykkyyksiä on lähes loputon määrä.

Itse käytän retkikajakissa 212cm pitkää jokimaraton-melaa, jossa on kevlar-vahvisteiset kärjet, eikä siten ole niin herkkä kolhuille. Lapakoko on keskikoinen. Naiset käyttävät yleensä kyseistä mallia lyhyillä ratamatkoilla. Vertailun vuoksi itselläni on lyhyillä ratamatkoilla ollut 219cm pitkä ns. miesten lapakoko.

Mikäli itse tilaisin melan pelkästään retkikäyttöä varten, tilaisin seuraavanlaisen:
- ns. tear drop malli "nuorten" tai "naisten" lapakoolla
- säädettävä varsi 205cm-215cm
- kevlar-vahvisteiset kärjet
- lasikuitua ehkä 20-30%, ei täyshiilikuituista (liika jäykkyys saattaa käydä nivelien päälle)

Itse kun olen melonut kuppimeloilla varmasti monikymmenkertaiset melontakilometrit ns. perinteisiin malleihin verrattuna, lienee katsantokantani hieman erilainen. Muotoilisin asian niin, että en ainakaan näe mitään erityistä estettä kuppimelan käyttöön.

[Pertti Peussa]

Pohdinta jatkukoon!

Aluksi kiitokset kesken jäänen keskustelun elvytyksestä; ja kesähän jo taas vaivaisen 5kk päästä...

Juttelin asiasta viime kesänä myös Jukka Linnonmaan kanssa. Ei hänelläkään varmaa kantaa ollut, mutta epäili osan tuennoista sekä eskimon olevan vaikeampia, varsinkin jos siirtyy yhtäkkiä uuden melatyypin käyttäjäksi. Myös keulaperäsin lienee hankala?

Apropoo; miten muuten kuppimelalla tehdään sivuttainmelontaa? Tarkoitan erityisesti sitä tekniikkaa, jossa melaa ei nosteta vedestä vaan tehdään kahdeksikkomaista liikettä.


Terv. Pertti

P.S. Jukka on BCUn 5star tasoinen meloja, myös Sea Kayaking Finlandin vetäjä.

[Hannu Kaukola]

Kuppimela on monessa mielessä varmastikin vaativampi mela. Se "haukkaa" vettä tehokkaammin ja sen takia pienemmillä liikkeillä pystyy saamaan aikaan niin positiivisia kuin toisaalta vastapainona myös negatiivisia asioita. Hyvän vesi/melatuntuman omaavalle henkilölle se luonnollisesti voi helpottaa melontaa. Toisaalta kyllähän se kuppimela voi "karata" helpommin esim. kanootin alle mikäli melatuntuma (+tasapaino) ei ole kunnossa.

Kuppimelalla sivuttaismelonta tapahtuu tosiaan kahdeksikkoa tekemällä. 
Eli mela asetetaan edessä veteen hiukan kajakin sivusta ulospäin, jonka jälkeen vedetään  taaksepäin (ja samalla kajakkiin päin), kun mela on saavuttanut noin vartalon tason viedään melaa ulospäin (hiukan samalla taaksepäin) ulkosyrjä edellä, jonka jälkeen vedetään kuperalla puolella kahdeksikon toinen sivu. 

Viime kesänä pyörittelin eskimoja kuppimelalla, enkä kyseistä touhua kuppimelalla ainakaan vaikeammaksi kokenut. Keulaperäsin on jonkin verran hankalampi kuppimelalla, tosin kuinka usein sitä sileellä vedellä suoraan meloessa tarvitsee???

Uusi melamalli vaatii aina totuttelua. Itse olen ratkaissut asian sillä tavalla, että melon mahdollisimman paljon mahdollisimman erilaisilla meloilla 

[Pertti Peussa]

Kiitoksia,

Voinee kai todeta että kuppimela on OK retkikäytössä muttei siihen kannata siirtyä kylmiltään. Ehkei ihan aloittelevan retkimelojan ensivalinta?

Jotta tuennat menis automaattisesti oikein väsyneenä, kylmissään, pimeässä ja äkkinäisissä tilanteissa, harkitsisin kuitenkin ennen kuin vaihtelisin melaa ahkerasti.

Kun vedet vapautuu saatan testata jotain kärkivahvistettua "tear drop" mallia - joskin 15v perinteistä lapiointia on tietty jättänyt odotusarvon miltä hyvän melan pitää tuntua...


Vinkeistä kiittäen
Pertti

P.S. Etuperäsin on käyttökelpoinen ahtaissa paikoissa kun taittelee retkikajakkia rantakivien välissä tai venesatamissa. Toimii myös reippaassa aallokossa. Jos päättäväisellä melojalla on lähes normivauhti, kääntää etuperäsimellä suuntaa 90 astetta kun muistaa kallistaa reippasti. Lisäetuna ahtaissa paikoissa on vähäinen tilantarve kun mela on lähes kiinni kajakissa. Jotkut kajakit kääntyy ideaaliolosuhteissa 180 astettakin jos meloja on taitava. Niin, ylläoleva pätee evällisille kajakeille, kun evä on ylhäällä.

[Tapio Tyllilä]

Hei,

Hannun yllä kirjaamat periaatteet kuppimelan valinnasta retkikäyttöön ovat asialliset. Puollan niitä. Toisaalta täytyy kuitenkin muistaa, että vaativissa retkiolosuhteissa melalta vaaditaan samanlaisia ominaisuuksia kuin mitä koskimeloissa on. Tämän ollettekin asiallisesti huomanneet myös.

Eli sillä pitää pystyä ottamaan
-tuentoja
-tekemään sivuttaissiirtymistä
-tehokkaita kaarivetoja
-eskimopyörähdys
jne.

Tiedän että kaikki nämä asiat on mahdollista tehdä myös kuppimelalla, mutta tiedän myös sen että ns. perinteisellä lapamallilla ne voi tehdä tehokkaammin. Ja nyt puhun kokemuksesta, kumpaisikiakin melamalleja tuhansia kilometrejä käyttäneenä.

[Pertti Peussa]

Moro,

Päädyin sitten normaalilapaiseen melaan. N. 150km takana ja ratkaisu tuntuu hyvältä. Melan kaikenpuolinen käyttö ml. tuennat yms eskimot sujuu luonnikkaasti. Myös isommassakin aallokossa.


Terv. Pertti