Kirjoittaja Aihe: Istuma-asento  (Luettu 7311 kertaa)

Poissa Jussi Koiranen

  • Jäsen
  • Viestejä: 2
Istuma-asento
« : 29.06.12 - klo:14:05 »
Alkeiskurssi käyty ja kuumeisesti (kirjaimeilisesti) odotan että pääsis vesille.

Sairastellessa aika kuluu surffaamalla teoriaa, mistä päästäänkin aiheeseen...
Noinko siinä retkikajakissakin on tarkoitus istua, jalat yhdessä: http://farm6.static.flickr.com/5251/5555779308_6c9a541c9d_z.jpg

Meinaan että jos alusta asti yrittäisi opetella mahdollisimman oikean tekniikan.

Lähde:
http://raulirautavuori.wordpress.com/melonnasta-ja-tekniikasta/melonnan-perustekniikka-istuma-asennon-merkitys/

Poissa Netta Malinen

  • Jäsen
  • Viestejä: 4
Vs: Istuma-asento
« Vastaus #1 : 30.06.12 - klo:09:50 »
Hyvä kun kysyit! Jalkojen asento vaihtelee sen mukaan, millä kanootilla meloo. Esimerkiksi alkeiskurssilla käytetyissä retki- ja koulutuskanooteissa asento on sammakko, eli polvet pidetään kanootin reunojen alla, jotta kanootista saa mahdollisimman hyvän tuen. Tällöin esimerkiksi kääntäminen ja muu kanootin hallinta helpottuu, sekä eskimokäännös on mahdollinen. Sama asento on mm. koskikanooteissa ja pooloissa.

Kunto-, surfski- ja kilpakanooteissa (muoto erilainen kuin retkikanootissa, ei kansiluukkuja, kiikkerämpiä kuin retkikanootit), jalkoja pidetään yhdessä, mikä lisää tasapainoa. Näissä kanooteissa istuma-aukko on erilainen kuin edellä mainituissa: aukko on huomattavasti suurempi, meloja näkee omat nilkkansa, eikä reunoissa ole polvitukia (surfskissä aukko on avoin). Tällaisten kanoottien kääntäminen onkin erilaista, se perustuu useimmiten jalkatuessa olevaan ohjaustappiin tai polkuohjaukseen.

Sinänsä hyvä melontatekniikka on samanlainen kanootista riippumatta: optimaalista on, että voima lähtee polkaisevasta jalasta, joka samalla kääntää keskivartalon ääriasentoon. Keskivartalo kääntyy akselinsa ympäri, ei taivu juurikaan eteen- tai taaksepäin. Käsi on keskivartalon jatke, joka suuntaa tuotetun voiman veteen mahdollisimman tehokkaasti, eli aloittaa vedon mahdollisimman edestä ja nostaa melan lavan ylös suunnilleen oman vartalon kohdalla, ettei lapa jää jarruksi tai ala kääntää kanoottia. Ylhäällä oleva käsi tukee vetävän käden liikettä loppuun asti samalla korkeudella, ei työnnä melan vartta eteenpäin sen suuremmalla voimalla kuin mitä alakäsi vetää.

Toki jalkatyöskentely tuntuu hieman erilaiselta sammakkoasennossa kuin jalat suorana, mutta sen tarkoitus on kuitenkin sama: viedä kanoottia eteenpäin ja auttaa paatin hallitsemisessa. Kun melontaa tukevammassa retkikanootissa on jonkin verran takana, ja tasapaino on sen myötä varmistunut, kannattaa lämpimillä vesillä kokeilla seuran kuntokajakkeja, joissa jalkojen asento ja melontatuntuma ovat jonkin verran erilaisia kuin retkikanooteissa.

Poissa Jussi Koiranen

  • Jäsen
  • Viestejä: 2
Vs: Istuma-asento
« Vastaus #2 : 30.06.12 - klo:11:26 »
Kiitos oikein selventävästä vastauksesta.
Samakko asennolta se tosiaan kurssilla tuntuikin, aloin vaan miettiä että oliko minulla siis väärän kokoinen kanootti, mutta ihan sopiva se siis oli.

Poissa Jarkko Uitti

  • Administrator
  • Jäsen
  • Viestejä: 124
Vs: Istuma-asento
« Vastaus #3 : 04.07.12 - klo:08:34 »
Nuo Raulin melontatekniikka oppaat ja analyysit ovat kyllä loistavia!

Itselläni merikajakissa asento vaihtelee sammakon ja "jalat harallaan" -asennon välillä. Hyvällä kelillä ja matkaa meloessa asento on "jalat harallaan" ja aallokossa surffaillessa, leikkiessä, tiukasti kallistaen kääntäessä lähentelee sammakkoa.

Poissa Pertti Peussa

  • Jäsen
  • Viestejä: 59
Vs: Istuma-asento
« Vastaus #4 : 07.07.12 - klo:00:18 »
Kyllä noi Raulin ajatukset osuvia oli.

Rauli lienee rata tai kuntomeloja; päähuomio kun on melojan ja kajakin välisessä vuorovaikutuksessa.

Aallokon aiheuttama horjutus on ainakin mulle se keskeisin tasapainohäiriö. Siksi aallokossa pidän mielellään polvet aukon sivulla lähellä kantta ('melkein sammakko'), jotta tarvittaessa saan kajakista hyvän otteen kun sivuaalto tulee. Tasaisella saatan vaihtelun vuoksi pitää polvet yhdessä, mutta sivu- ja takaviistossa aallokossa tuntuu varmimmalta pitää polvet kannen lähellä ja aukon sivulla. Tämä tuli koettua viime viikonloppuna Virosta Helsinkiin meloessa; 4-6 m/s lounaistuulta aiheutti n.70-100cm aallokon takaviistosta. Vajaan 10 tunnin aikana kokeilin eri tapoja pitää jalkoja, mutta ylivoimaisesti varmimmalta tuntui yllämainittu 'melkein sammakko'. Jalat yhdessä (tasapainoilu siis pääasassa kankuilla) en saanut riittävän voimakasta tasapainokorjausta aikaan.

Toinenkin huomio liittyy pitkään retkimelontaan; tehoja ei aina käytetä niin, että jaloilla polkisi Raulin kuvaamalla tavalla. Hyvänä esimerkkinä tässäkin viime viikonlopun Suomenlahden ylitykset. Pisin oli yli 60 km avomerta. Ei sellaista matkaa lapioida kovalla sykeellä; tärkeintä on jaksaa perille ja ylläpitää hyvä toimintakyky koko matkan.

Raulin teoriassa hiukka levällään olevat jalat voi aiheuttaa tasapainohäiriöitä kun polkee jalkatuista vedoille tukea. Retkikajakissa tuolla tavalla aiheutettu tasapainohäiriö tuntuu musta teoreettisen pieneltä.

Mutta siinä Rauli on aivan oikeassa että pitkäänkin meloneen henkilön tekniikka voi olla kauheaa. Ja että kolmessa päivässä voi kehittää itselleen hyvän perustekniikan kun keskittyy. Itse lisäisin vielä että pitkillä matkoilla voi aikansa kuluksi yrittää katsella itseään 'vierestä' ja yrittää löytää parannuskohteita. Se hyväkin tekniikka kun pyrkii vaivihkaa liudentumaan kummallisiksi maneereiksi.


Pertti