Olin talven Meloja -lehdessä nähnyt pikku-uutisen Tallinna - Turku melonnasta; liittyi jotenkin tämänvuotisiin kulttuurikaupunkeihin. Vetäjänä oli Tommi Hendricks, jonka kanssa olimme olleet viime vuonna samalla British Canoe Unionin kurssilla Marjaniemen melojilla. Sain Tommilta listan suoritusvaatimuksista ja tarpeellisista varusteista. Koska lista ei näyttänyt mahdottomalta ilmoittauduin mukaan. Harmittelin kyllä mielessäni mm. kajakkikärryn hankintaa; mihin sitä tarvitaan kun kerran liikutaan melomalla? Kynärakettisarjan hankkiminen taas muistutti että retki voi olla vaativakin. Uusi melakin tuli hankittua; onneksi sen kanssa olin sinut heti ensi hetkestä.
Lähtö oli Porkkalan satamasta 14.7. Täällä tapasin muut Naissaareen lähtijät: Tommi, Jukka Linnonmaa, Taina Kinnunen ja Pekka Laurikainen. Toinen porukka, "kuuma ryhmä" oli lähtenyt jo aikaisin aamulla Suomenlinnasta kohti Aegnan saarta Tallinnan edustalla; he saapuisivat Naissaareen myöhemmin. Porukkaamme liittyisi 17. päivä myös 7 virolaista, ja koko porukalla lähtisimme takaisin Porkkalaan 18.7. ja siitä edelleen Turkuun.
Saimme kajakit vesille vähän puolenpäivän jälkeen. Ensimmäinen etappi Porkkalan satamasta Söderskärille oli helppo 6km muiden saarten suojassa. Eväät napaan ja viimeisten varustetarkastusten jälkeen kajakkiin ja kohti kompassisuuntaa 174. Ei haluttu viivytellä koska tuuli olisi ennusteen mukaan heikkoa, eikä myöskään haluttu rantautua myöhään yöllä.
Kuva IMGP0487.JPG: Kohti ulappaa - eikä vastarantaa näy.
Viimeisten Suomen kallioluotojen takana kuikuili meitä muutama hylje, mutta niistä ei ehtinyt ottaa kuvaa kun sukelsivat akkia. Seuraavat 8,5 tuntia mentiin rytmiä 50 minuuttia melontaa ja 10min taukoa. Turvavenettä ei ollut mutta Jukka, Tommi ja Taina olivat kokeneita merimelojia. Matkassa oli myös pari Meri-VHF radiota.
Kuva IMGP0502.JPG: Taukojumppa pitää paikat notkeina
Kuva IMGP0512.JPG: Tauolla jälleen; sääkin tyyntyi aivan pläkäksi. Naissaari siintää jo.
Oleellisia olivat myös GPS vastaanottimet; laivaväylille saapumisesta haluttiin olla tarkasti tietoisia koska iso laiva ei meitä välttämättä huomaa, ja jos huomaakin menee pitkä matka ennen kuin se kääntyy.
Kuva IMGP0518.JPG: Laivaväylän ylitystä kyttäämässä.
Suomenlahti oli kuin laihaa isoryynistä kaurapuuroa, sillä erolla että hiutaleet olivat levää. Niin syvalle kuin naki. Ei todellakaan tehnyt mieli uida. Viron puolella oli hieman puhtaampaa.
Naissaareen saavuttiin vähän klo 22 jälkeen. Pystytimme leirimme saaren pohjoiskärkeen. Kuulemma täällä on aina saanut olla ilman erillistä lupaa. Läheinen majakanvartija antaa mielellään vettä kaivostaan. (vesi näytti virtsanäytteeltä, mutta kukaan ei siitä sairastunut)
Seuraavana aamuna meidät herätti lammaslauma, mutta eivät onneksi tulleet aivan telttojemme luo maistelemaan liivejämme tai muita varusteita, jotka oli illalla jätetty aika levälleen. Majakanvartijan musta koira on yleensä liekassa, muuten sekin olisi tullut tekemään tuttavuutta - aivan telttaan asti, koska se on perso ruualle.
Naissaari on metsäinen, 11km pitkä ja 4km leveä. Se on vielä varsin koskematon koska Neuvostoajan se oli sotilasaluetta. Miinojen ja rannikkotykkien ammuksien kuljettamista varten saarella on kevyt raideverkosto, josta pieni pätkä on entisöity ja turisteja kuljettaa 'paikallisjuna' muutaman km matkan. Saaren eteläpäästä löytyy myös pari maksullista saunaa, ainakin yksi ravintola ja leirintäalue sekä tuoreimpana entisestä navetasta tehty konserttisali.
Kuva IMGP0558.JPG: Joihinkin poukamiin aallokko oli kasannut paksun kerroksen levää.
Pari päivää meloimme Naissaaressa. Tuulista riippuen saattoi löytää reippaan kokoista aallokkoa, joka rantamatalikkoa lähestyessään muuttui murtuviksi vaahtopäiksi. Näitä oli hyvä surffata vauhdikkaasti. Mielenkiintoa (keskittymishalua) lisäsi se, että surffatessa näki n. metrin syvyydessä allaan vilistävän kivikon - kaatuessa kannattaisi painaa pää tiiviisti etukanteen. Jukka olikin ottanut kypärän mukaan. Myös rantakivikossa pujottelu oli hauskaa. Piti yrittää mennä mahdollisimman hankalasta paikasti, mutta ilman kosketusta. Aallokko toi hommaan paljon lisähaastetta. Keulaperäsin on oikeasti toimiva tekniikka tässä ympäristössä kun sen opettelee. Oma kajakkini Arctic Sea 505 (eli Marin kopio) on aika erilainen kajakki lastattuna ja tyhjänä.
Kuva IMGP0602.JPG: Virolaiset liittyivät joukkoihimme, yhteensä meitä on nyt 16 henkeä.
Paluu Porkkalaan (ja siitä rantaa pitkin Turkuun) piti tapahtua 18. päivä. Sääennuste lupasi yltyvää etelätuulta. Päätettiin lähteä jo klo 05:00, jotta ennätetään kovimman tuulen alta pois. Aluksi kaikki näytti hyvältä, mutta tuuli oli ennustettua kovempaa, ja jo muutaman km jälkeen aallokko oli isompaa kuin Näsijärvellä koskaan. 7km lähdöstä yksi retkueesta kaatui, minkä jälkeen kokeneemmat päättivät että retki keskeytetään ja palataan Naissaareen. Syynä mm. se että aaltojen vielä kasvaessa melojat leviävät helposti laajalle alueelle ja pahimmillaan jotkut jäävät yksin. Leviämistä lisää myötäaallokko; osa hyödyntäisi surffausta ja osa ei.
Kuva IMGP0606.JPG: Lähtöyritys kohti Porkkalaa klo 5 aamulla.
Sää ei parantuisi pariin päivään. Osa porukkaa päätti jäädä odottamaan sään paranemista. Osa porukkaa halusi aikataulu- ja logistiikkasyistä Suomeen nopeammin (laivalla). Minä kuuluin jälkimmäiseen porukkaan. Suomeen lähtijät päättivät suunnata kohti Tallinnan laivasatamaa ja yrittää saada iltalaivasta paikat. Ennen puolta päivää 6 melojan joukko (me Porkkalasta lähteneet + Eva-Lotta Backman-Winquist) aloimme kauhoa kohti navakkaa vastatuulta yli Tallinnan matalikon kohti Paljassaaren hiekkarantaa. Retken parhaat aallot koin kun jonkun Eckarö Linen paatin aallot tulivat vastaan: aallonpituus varmaan 15m ja korkeutta moninkertaisesti Nässyn aaltoihin verrattuna.
Kuva IMGP0616.JPG: Naissaaresta kohti Tallinnaa.
Virolaiset olivat junailleet kollegansa poimimaan meidät kajakkeineen hiekkarannalta ja heittämään meidät laivasatamaan. Jukka tiesi huokeimman lipputyypin (Siljan polkupyöräpaikat), junaili meille liput ja puhui meidät ihmettelevien laivamiesten ohi. Kiroilemani kajakkikärryt olivatkin AIVAN VÄLTTÄMÄTTÖMÄT.
Lopuksi kiitokset vaimolle kuskaamisista. Varsinkin äkkihälytys Länsisatamaan samaksi illaksi vaati joustavuutta...
Pertti
P.S. Lessons learned
- Sääennusteita on seurattava. Esim.
http://portal.fma.fi/sivu/www/veneily/saa/tuuliennuste- Aikatauluun on jätettävä säävaraa useita päiviä
Seuraus: ruokaa & juomaa voi joutua ottamaan koko viikon tarpeet jos leiripaikalla ei kauppaa
- Kestävyys ja taito paljon tärkeämpiä kuin suorituskyky
Erityisesti hyvä aallokkomelonnan taito tärkeää (ml rantautuminen ja lähtö rannalta jossa murtuvia aaltoja);
Aallokkotaitoja saa vain isossa aallokossa - Näsijärven aallot myrskyllä 'keskitasoa'
Luulen että myös koskimelontakokemuksesta paljon hyötyä aallokkotaidoissa
- Kourallinen hyviä melojia on paljon robustimpi retkikunta kuin iso joukko
- Reilunkokoinen kassi on hyodyllinen roudatessa tavaroita kajakin, teltan ja ruokapaikan valilla
- Tarkista kajakkikarryn renkaiden ilmanpaine. Optimi lienee 0.5-1.0 bar alle maksimin.
(porukalta pari rengasta poksahti itsekseen auringossa)
- Ilmoita meripelastukselle suunnitelmat etukäteen - JA PÄIVITÄ TIEDOT JOS MUUTOKSIA!
Aihe: Retkikuvaus Porkkala - Naissaar - Tallinna (Luettu 12759 kertaa)