Koleana lauantaina 13. lokakuuta koitti se päivä, jolloin jyvät eroteltiin akanoista. Oli nimittäin ruskaretken aika ja tarkoituksena meloa Päijänteelle Kelventeen saareen ja telttailla siellä yön yli.
Juhannuksen aikaanhan ei melojia paljon tarvisi moiselle retkelle houkutella; ketäpä eivät Päijänteen kirkkaat vedet houkuttelisi kuumine hiekkarantoineen ja auringon paisteineen. Vaan toisin on laita ensimmäisten pakkasten vangitessa hiekanmurut ja kuuran peittäessä kajakin kyljen. Siksi olikin ilahduttavaa, että 14 melojaa kokosi retki-intonsa, kimpsunsa ja kampsunsa, suuntana Padasjoen satama.
Samaan aikaan toisaalla: 14 osallistujan joukkoonhan mahtuu jos jonkinlaista melaviuhuria ja sattuikin niin, että A-ryhmän startatessa vajalta klo 10 maissa, kuului B-ryhmän kotikonnuilta vielä syvä kuorsaus. A-ryhmä oli sillä välin ajellut jo reilut 100 km ja yltyneen pohjoistuulen takia valitsikin lähtöpaikaksi suojaisan kellosalmen sillan Padasjoen sataman sijaan. Kellosalmen silta johtaa Päijänteen suurimpaan saareen, Virmailaan. Ei muuta kun autot parkkiin sillan kupeeseen ja kajakit vesille!
Samaan aikaan toisaalla: B-ryhmän kahdella jäsenellä alkoi aamu sarastaa puolilta päivin ja lukuisat määrät retkivarustusta päätettiin kajakkien sijasta pakata Vihurin uuteen inkkariin. Kanootti siispä auton katolle ja pikaisesti ottamaan A-ryhmää kiinni!
B-ryhmän hämmästykseksi Kangasalan jälkeen vastaan ajelikin tutun näköinen auto, punainen kajakki katolla. Retkihuumassa kun niin helposti unohtuu osa varusteista, mutta onneksi matkasta jääneen kuivapuvunkin ehti noukkimaan kyytiin iltapäivän edetessä.
12 km:n melonnan jälkeen Kellosalmen sillalta jo matkaan lähtenyt porukka saapui Kelventeen eteläiselle rannalle, Isohiedalle. Ei muuta kun teltat pystyyn ja leirinuotio tunnelmaa luomaan!
Samaan aikaan toisaalla: B-ryhmä tekee strategisen oikaisupäätöksen säästääkseen aikaa ja vaivaa, ja ajaa suoraan Virmailan läpi Höysniemeen. Vaivattoman lastauksen jälkeen helposti auton katolla kulkenut kanootti vesille ja eipä siinä montaa vetoa tarvinnut ottaakaan, kun keula jo kolahti Kelventeen kamaralle. Oikoreitin ansiosta B-ryhmä saapui leiripaikalle vain muutama minuutti A-ryhmän jälkeen. Melontamatkaa B-ryhmälle kertyi vajaa kilometri...
Kelventeen lahti, jossa Isohieta sijaitsee, oli tyyni ja aurinkoinen. Pienen hiekalla loikoilun ja makkaran paiston jälkeen lähti osa porukasta kiertämään Kelvennettä, joka on n. 10 km pitkä saari. Matti Myöhäinenkin kuivapukuineen ehti tosimelojien matkaan 19 km:n lenkille saaren ympäri, osan porukasta jäädessä B-ryhmän tueksi nuotiolle.
Illan edetessä saareen tutustuttiin myös patikoiden. Nuotiolla istuttiin yömyöhään lettuja liekitellen ja kesän melontaretkiä uudelleen eläen. Kirkas tähtitaivas tarjosi täydelliset puitteet illanvietollemme. Muisteltavaa riitti ja hymy oli herkässä aina unen tuloon saakka. Pimeä hiekkaranta valaistiin lukuisilla ulkotulilla, joiden loisteessa uupuneet retkeilijät löysivät mukavasti lämpöisiin makuupusseihin telttojen suojiin.
Yöllä mittari kävi muutaman asteen miinuksella ja sunnuntai aamuna tuuli yllätti melojamme etelästä. Tuulen puhti vaihteli viikonlopun aikana kahdesta kuuteen metriä sekunnissa, lyöden sunnuntaina aaltoja rantaan. Lauantainen Kelventeen kierto oli tosi melojille vain alkuverryttely, sillä sunnuntaina oli ohjelmassa Virmailan kierto pohjoisen kautta, 21 km.
A-ryhmä starttasi matkaan yhdeksän maissa puhtia antavan aamiaisen jälkeen, tuulesta piittaamatta. Vain yksinäinen teltta pitkällä hiekkarannalla puhisevine asukkeineen kieli, että B-ryhmällä oli jälleen strateginen reittisuunnitelma mielessään.
A-ryhmän uhmatessa Päijänteen aallokkoa tuulessa ja alkaneessa tihkusateessa, raottivat B-ryhmäläiset teltan oveaan puolilta päivin. Hyytävä viima sai nämä vekkulit kiskomaan makuupussin takaisin korviin ja suunnittelemaan pikaista siirtymistä autolle Höysniemeen.
A-ryhmäläiset yllättivät vihdoin teltasta kömpineet kanssamelojansa aamiaisrisotolla, joka odotti valmiina tuliringissä. Tämän mieluisan ja maittavan yllätyksen jälkeen kokosi viimeinenkin retkikunta rivakasti tavaransa ja aloitti urheasti kotimatkan isoksi yltyneessä aallokossa. Alkumetreillä vähän hirvitti, mutta kanootti tarjosikin vakaan ja turvallisen salmen ylityksen auton luokse.
B-ryhmälle ei niinkään kilometrejä kertynyt, mutta melontakokemusta uudella menopelillä aallokossa kylläkin. Sinnikäs A-ryhmämme pääsi tavoitteeseensa olosuhteista huolimatta ja retki onnistui kaikilta osin loistavasti!
Kiitokset kaikille mukana olleille! Erityisen lämpimät kiitokset retken järjestelyihin ja vetämiseen korvaamattoman panoksensa antaneille!!! Kyllin ei voi niistä elämyksistä kiittää, jotka vaivannäöllänne meille Vihurilaisille suotte
Aihe: Retkikertomus: Päijänteen ruskaretki 13-14.10.2007 (Luettu 13503 kertaa)